Dear Diary – This week has been ruff. Also nice. But ruff.

MAANANTAI uusi viikko uudet kujeet. Herätys ennen kukkoa, pikku hölkkä pohjille, josta luotsaamaan pelkkää kaaosta hoitoon. Aamupala jäi yhteen kahvimukilliseen. Kiireesti VOLVOlle, auto tartti viedä pajalle, pikkujuttu, pikkuruttu. Olin ymmärtänyt että auton viedessä minua odottaa sijaisauto, ja oujee, jos olisi mennyt kuin tanssi vaan eipä mennyt. Puheluita. Mailien tarkistamisia, aikaa paloi. Hertzile sentään. Sijaisauto tuli ja tuli hännän alla työpaikalle. Myöhässä, ehkä 45 minuuttia. Damn. Työnantaja onneksi tiesi tämän. Ilta työstettiin itseäni viisaamman kanssa blogia eteenpäin, mitähän olisi aikaa kulunut? Pari. Kolme tuntia? Anyhow sängynpohjalle paineli sippi tyttö.

TIISTAI. Yöllä heräilty. Pissalla. Pissalle. Pissahätään. Äiti entä jos mä pissaan sun sänkyyn? Terveyskeskukseen silmät ristissä ja hep juu, ensin vanhempi tyttö päiksyyn. Ja sitten jutteluja että orastava pissahätä unohtuisi koska piti odottaa että pisu rakossa X-aikaa. Sitten kun lupa niin  pissaa purkkiin temppuja. Jonka jälkeen odotettiin että joku kiltti täti napsaisisi pikkuisen sormen päästä verinäytteen…. verensokerit. HUU. Kiireellä päiksyyn, suukot ja heipat ja puurolautanen juniorille, töihin tukkatanassa. Jälleen myöhässä, olin tämänkin informoinut. Työpäivän jälkeen tukkakenossa himaan, spotify tötterölle, ruokaa kitusiin, spinningsuunnittelu, ja eiku toteuttamaan.Tytöt autoon > mummolle > ohjaamaan VK / MK-tuntia. Vauhtia ja sykkeitä pidettiin 90min ajan.Jei!  >missä oikein viivyt-puhelu? >mummolle >kotiin #%#%#%&# > Sänkyyn. Latvamoro.

IMG_5650[1]
Spinningissä on huikattava. 1 1/2l helposti…
KESKIVIIKKO. Töitä. Specialized Ruby juhlallinen luovutus Hatusella. Oi että se oli kivaa. Lehtijuttu Hattulaan.fi by Juha Reinikainen. PinkHorsen yhteistyökuvioita yhdessä Oldhorsen Laurin kanssa, sekä Endurancesportsin Jonin kanssa. Ensi kesänä näkyy melko komea CEP:n teltta eripuolilla tapahtumissa. Kirpputorilla pöydän vaihto, kaikki laput uusiksi ja peräluukullinen kenkiä pois. Eipä ne kelleen tunnu kelpaavan. Tytöt kotiin mummulta. ❤ ❤ ❤ Tytöt kainaloon ja unille.

IMG_5695[1]
Upeat revontulet. Photo By Riku Onttonen
IMG_5692[1]
Revontulet. Värien ilotykitystä taivalla. Photo By Riku Onttonen
IMG_5654[1]
Aika herkut. Uudet imurit ❤
TORSTAI. Pikkuhölkälle availemaan simmuja Nanon kanssa. Suihku. Autoon ja töihin. Töiden jälkeen VOLVOLLE. Oma auto – paras auto ja somat pellitkin. Sijaisautosta peräluukullinen kenkiä koijaten oman auton tankapenkille, sillä peräluukku täynnä jo aiempia kirppiskamoja. Spinningiä ohjaamaan yhden pysähdyksen taktiikalla, ja se pysähdys oli siis kotona, treenikamat hätäiseen päälle ja murkinaa massuun. Hyvä PK 90min. Paljon tekniikkaa. Paljon yhdellä jalalla. Suihku. Jutustelua ja sadun lukemista juniorin kanssa. Vanhempi mummon luona askarteluiltaa….

IMG_5690[1]
Auto. Ja autossa siliät pellit.
PERJANTAI.Kello herätti 4.52. Ei vaikutusta. Ei intoa. Pää painoi tonnin ja kroppa toisen mokoman. Pikkulisäunet. Töihin.Töissä.Pirinää. Pärinää. Maileja ristiin rastiin, ihan niin kuin koko viikko. Töistä kaupan kautta kotiin, pikasiivous max 1 tunti. Ja sitten seuran asioita järjestyksiin, samalla kauhoen juuressoppaa ääntä kohden. Iltayhdeksän. Mies kotiin. Muutama väärä sana. Totaalinen murtuminen. Vollotusta. Konkreettisesti keittiön lattialla. Itkua. Järkyttävän helpottavaa itkua pari minuuttia ja pää keveni. Hartiat laskeutui omalle paikalleen. Ja ai jestas (!) –  että PÄÄ TODELLAKIN KEVENI!! Toimi muuten just niin kuin nappiin tehty treenikin…. Se tapa on tuttu. Tämä juuri kokeiltu uusi. Milloin sinä olet viimeksi itkenyt ääneen?? Minä itkin kun olin raskaana, itkin kaikkia asioita, viimeisestä raskaudesta kulunut jo reilu 5 vuotta, ja juu ei. Tämä tunteenpurkaus ei liittynyt sellaiseen. No way.

Jossain välissä ehdin pyykkäilemäänkin. Ruokaakin syötiin ihan made By minä. Joka yö nukuttiin lyhyesti ja huonosti… Vastaukset että verensokerit normaalit ja pisukin puhdas…. Kokonaisuus ei ihan nappi-viikko. Valtavat kiitokset mummolle lisäkäsistä. Tällaisina viikkoina apu on korvaamatonta. Aina ei pysty siihen mitä haluaisi. Tärkeintä on kuitenkin tehdä olosuhteisiin nähden parhaansa. Ja minä tein.

IMG_5703[1]
Auringonpimennys photo By Kosa Salminen
Joten.

Olihan raskas viikko! Aivan todella. Ja tärkeä viikko. Suurelta osin täynnä itselleni tärkeää. Vähemmänkin voisin, tiedän tasan tarkkaan, tykkään vain liikaa olla aktiivinen.

P.S.Nyt viikonloppuna aion olla 200% enemmän äiti ja otan kevyemmin. Sormet ristissä. Varmasti. Annan itseni eheytyä. Voimaantua. Tuon hiukka enemmän kuin PUFF jälkeen kaikki on jo hyvin. Kyllä vain. Viikonloppuna kirjoittelen lupaamastani Ambassador-asiasta. Se on jäänyt tohinan alle, en suinkaan ole unohtanut.

P.P.S Sorry. Sanoja ihan liikaa. Reilu 500. Whoops. Pyrin jatkossa lyhyempiin päivityksiin. Tällä erää mun pieni mutta energinen sydämeni tarvitsi tätä. Kiitos jos luit, ja halaus kun ymmärsit.

IMG_4270[1]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s