Attitude is everything.

When life give’s you lemon, make lemonade.

Make it work!

IMG_9491[1]

Luin tämän lauseen hetki sitten ollessani hammaslääkärissä, joku naistenlehti se oli. Se jäi mieleeni soimaan, ja aamun kevyellä köpsöttelyllä se iski kuin metrin halko. Totta. Asenne se on joka ratkaisee. Minä itse. Ei kukaan muu. Ne muut on ihania olla olemassa, okei joskus myös ärsyttäviä, mut onneksi mun elämässä ärsyttäviä on ärsyttävän vähän. Itse teet ne jutut, tai olet tekemättä. Turha on itkeä, miksi toi, miksi en minä !?!? Laita asiat onnistumaan! Ne mihin ei voi vaikuttaa, täytyy oppia sietämään, kestämään, ja jos se on mahdotonta, voi vaihtaa maisemaa, ja katsoa onko siellä asiat omaa itseä miellyttävästi. Eikö?? Kylvä positiivisuutta, älä negatiivisuutta. Tee huonoista asioista hyviä. Älä jätä elämässä sijaa niille huonoille, ei ne oo sen väärtejä. Hyvällä!!! Ei pahalla. Käytä sun asennetta.

Mun ruokavalio-projekti vaati aivan järkyttävän suuren voimanponnistuksen että se lähti raiteilleen. Voin sanoa, että siihen tarvittiin kaikki se tahdonvoima mitä mussa ei oikeasti enään ole ja vähän enemmän. Tarvittiin asennetta. Tarvittiin oikeita sanoja, oikeaan paikkaan. Tarvittiin tukiopetusta kiperään tilanteeseen. Tarvittiin asiaan keskittymistä. Uskallan epäillä että tämän minun ravintokoutsinikin lujuutta kokeiltiin, en tiedä, en ole uskaltanut kysyä, mutta nyt tilanne näyttää hyvältä. Syön oikeata ruokaa, ja ihanan paljon, treeni kulkee ja kroppa palautuu oikein hyvin. Tosin päälle meinaa joku orastava lenssu pyrkiä, sillä tämän päivän kettarin vingutus täytyi vaihtaa maltilliseen jolkotteluun. Ihminen, myös minä on jännä eläin. Väitän, että itselläni on olemassa tietotaito oikeisiin ruokailuihin ja syömisiin, koulutukseni kautta mutta myös pitkällisen itseoppimisen ja tiedonjanon kautta. Itseään on vain niin mahdottoman vaikea laittaa ruotuun. Sitä ei niin kuin jaksa. Ei huvita. Sitä ei näe itseään niin tärkeänä että ottaisi ja miettisi ne jutut. Vai mitä mieltä olet? Tässäkin tapauksessa, ei maata mullistavaa uutta, pientä fiksausta ja määrien tarkistusta ja tadaa!!! Kroppa toimii ja paino tippuu. Mii todellakin laik ❤

Ravintokoutsi heitti että yrittäisin 14 päivää pitää suunnitelmasta kiinni. 14 päivää on vähemmän kuin 3kk jollaisen paketin satsasin. 3kk kuulostaa loppuelämän ankeudelta. 14 päivää kuulostaa siltä että jokainenhan tuohon pystyy. Ja yksi lause ” jos siihen pystyy muutkin niin en epäile hetkeekään ettetkö sä kykenis”. Niinpä. Aion kyetä. Eletään viidettä päivää, päivän paremmalla puolella, tänään numerot pääsen kirjoittamaan 5/14.

Tähän samaan sumaan, aloitin myös uuden harrastuksen. Crossfit tulee tämän syksyn ajan ainakin korvaamaan salitreenit. Kovaa mutta kivaa. Tehokasta. Lyhyessä ajassa laitetaan tapahtumaan. Tykkään. Ja kroppa saa kaipaamaansa herättelyä, ja erilaista liikettä, tekee sen että puree jälleen toi kestävyystreenikin erilailla. Ja näitä treenejä pääsee tekemään hei aamuaikaiseen, mikä on aivan loistojuttu.

Monessa asiassa valaistumista siis tapahtunut. Härkää on tartuttu sarvista ja on ryhdytty. Asenteella! Jos minäkin, niin ilmanmuuta sinäkin. Go girl. Go boy. Just do it. Kestääkö härän selkäranka?? Päästäänkö päiviin 14/14?? Mikä voisi olla palkinto, ainahan tarvitaan palkinto, eikö?? Blingblinggiä vai urkkahommia??? Pysy kuulolla, ehkäpä se selviää. Hauis jäi muuten esittelemättä tässä taannoin… Räppään siitä kuvan kun satun sopiville mestoille. Ihan ”hän” kestää päivänvalon :D!

Make it work.

<3:lla

Miia-Maria

IMG_9413[1]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s