Just about.

Melkein perillä.

Ruokaremontti päivät olisi 13/14 done syömisten osalta. Toisaalta helppoo. Toisaalta ei niin helppoo. Keskittyä pitää. Suunnitella. Ajatella asioita eteenpäin. Mukissa odottaa vielä kuuma tee ”olet ihana”, jostakin se hyvä fiilis on kaivettava… Vaikka lukea teepussin narusta 😀  sitä siemaillen kerron  mitä moon pistäny merkille.

Tämä kohta kaksi viikkoinen on jatkunutkin syömisten osalta melko mallikkaasti. On helppo toteuttaa tuttua kaavaa. Olen erittäin orientoitunut aina maanantaista torstaihin. Perjantaina ote meinaa höllätä, ja perjantaista sunnuntaihin joutuu olla älyttömän tarkkana että ruokapyörä pyörii niinku kuuluu. Jännä. Varmaan aiemminkin oon käyttäytynyt melko löysin rantein loppuviikon ruokailujen osalta?? Nyt asian havaitsin. Perjantaihin kuuluisi niinku palkinto kovasta duunin puurtamisesta. Viikon läpiviemisestä, selviämisestä. Hyvistä kaupoista. Kyllä syitä löytyy 😛 Lauantaihin se kuuluisi muka yhdeksi osaksi rentoutumiseen tai sunnuntain pitkiksen polttoaineeksi (???) Ja älyttömän helppo oisi herkutella överit ja sitten kuitata hiilariöverit, överijyystöllä. Ruma sana, eikä tarkoita sitä, vaan tätä perus kestävyysjampparin viikonlopun parasta hetkeä. Piiiiitkäääääää kestävyyssuoritusta, 2 tuntii…. 3 tuntii…. puolipäivää…. koko päivä…. Tiedäthän? 😀 How silly, niinpä, mutta luulen etten ole ainut nainen joka ostaa hikoilemalla herkkuhetkiä ?? Ennen näin, ei enään.

Kauppa nimeltä ”Ruohonjuuri” on ollu varhemmin mun ”terveydenmekka” ja oon osoittanut kunnioitusta lähes kaikkia sen liikkeen myymiä tuotteita kohtaan. Kunnes mun vanukas-harharetken syvempi tarkastelu osoitti että sieltäkään ei voi ostaa ja syödä mitä vaan. Niin tylsää kuin se on…. Sillä vanukkaalla pärjäsi muuten oikeasti iltapäivästä kotiin ja 2 tunnin juoksulenkin…. Että saattoipa se aika tujakan energiapitoista ainetta ollakin. Ei siis toiste sille kipolle. Lupaan.

Veden juominen sujuu tyylipuhtaasti maanantaista torstaihin, perjantaina se alkaa hiipua, ja hiipuu aina sunnuntaihin asti, kunnes taas maanantai aamusta on oikein hirmu iso jano, ja tosi kiva juoda. Outoo. Eikä sillä, eikä millään…. Pistin vain merkille.

Autoilevan ihmisen hyvä välipala ei ole mikään simppeli juttu. Sitä sietää miettiä ja varautua jo heti aamusta – mielellään. Sillä iltapäivän nälkä tulee ihan yhtä varmasti kun se iltapäivä. Jos ei oo varautunut, tulee hermojen kiristys ja lipsahdusvaara, ja se ei oo kivaa. Kenellekkään. Tarkoitan.

Semmoisia moon pistäny merkille.Ai niin ja lenssu sai mut. Sadalla voltilla kimppuun niin ei siinä voinu yhtään mitään. Nyt niiskutetaan, ja aivastellaan, ja huilaillaan. Pahus! Sitäpä hyvinkin.Mutta minkäs teet??? Järkeviä ratkasuja on puhdas nolla.. Täytyy siis antaa kropan parantua ja treeni-innon nousta. Onpahan aikaa kaikelle rästihommeleille….

vuosi 2014 148 IMG_9590[1]

Mä tiedän mikä itseäni ärsyttää…. mutta mikä Nanoa??? Myötätunnosta?? 😀 Oh Dear.

Melkein perillä 14/14 haasteessa, tähän se ei jää,  lisää tarvitaan onnistuneita päiviä, viikkoja.

Muista Miusku. Kesä 2016 & Pinkki Unelma ❤

//M-M

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s