On/off-uimarityttö.

Rakas, kamala uintini.

Tänään otin ainakin hetkellisesti niskalenkin uinnista ja väitän että pienen piirun verran uin jopa hienosti. Uin vaparia, selkää ja verryttelyksi rintaa, jonka potku on ihan kaamee, muttakun muutakaan en osaa, eikä ole ollut nyt tarmoa paneutua siihen. Vaparia on viilattu sitäki enemmän. Ja vaparissa alkaa olemaan ihan kohtuullinen paketti nipussa. Vauhti on jälleen löytynyt, mistä olen iloissani. Työn tekee kädet, yläkroppa, keskivartalo. Jalat vaan on…. Hyvä vai huono ?? Toiset sanoo että ihan jees, että triathlonuimarin jalat saavatkin vaan olla, levätä, odottaa omaa koitosta, ja toiset taas patistavat kovasti ottamaan jalkoja mukaan hommaan…. Edes se kakstahtipotku…!?!? En oikein edes tiedä millaista se on, mutta YouTube tietää…. tutkin kun ehdin. Mä vaan luulen että jätän jalat suosiolla odottamaan ensi talven tekniikka viilausta. Onpa projektia tiedossa 😀

Tänään uin personalbestini määrässä!! Uin ensimmäistä kertaa eläessäni  4000m rikki. Treenin lopuksi PolarV800 kertoi tarkasti: 4100m, uintiaika 2h, josta todellinen uintiaika 1h24min keskisykkeiden ollessa 114. Hyvä peruskestävyys uintipitkis. Vedessä aika kului yllättävänkin joutuisaan, ja tekeminen oli helppoa. Pieni vilu tuli treenin loppupuolella, mutta uintityylin vaihdos lämmitti uimarityttöä. Ja nälkä!! Saunanlauteilla nautittu palkkari maistui muuten taivaalliselta!! Näin tällä on/off-uimaritytöllä sujuu…  Seuraava tavoite onkin uida se 4 kilsaa yhtäjaksoisesti!! Ehkä vasta kuitenkin ensi kuussa. Ei viitsi ahnehtia, etten turhanpäiten riko olkapäitä ja etten liiasta kilsojen rohmuamisesta saa peloteltua uimarinolkapäätä vaivoikseni. Näin on hyvä. Tekniikka edellä, hyvällä mielellä, toisinaan aina pikkasen omaa itseä kiusaten. Uskon että hyvä tästä tulee!!

Tällä erää namikat asennossa ”ON” tällä uimaritypsyllä…. saas kattoo minne asti tämä fiilis kantaa, vai olisiko tahkottu niin kauan että  mentäisiin vain ilon kautta….?? Luin muuten tänään jostain että joku on vapaauinnin kanssa alkukangerrellu jo kuusi vuotta ja että nyt vasta pikkuhiljaa alkaa olemaan hymy huulilla kun ui. Meitsi harjoittelee nyt kolmatta talvea…. Kaima Vaasasta otti ja hyppäsi viime talvena altaaseen ja alkoi vaan uimaan…. Siltä se sivullisen silmin näytti 😉 Hiukan pelottaa että kangertelu voi tosiaan jatkua vielä puolet lisääkin…. Oh dear. :O Mutta tässä se huomataan, meillä on eri kyvyt omaksua asioita, eri kropat ottamaan vastaan, erilaiset lähtökohdat uuden oppimiselle. Sitkeästi vain omaa tavoitetta / tahtotilaa kohti. Palkinto ansaitaan aikanaan.

Onnistumista – Sitkeyttä- Sulle!! THUMB!

Miia-Maria ❤